tiistai 22. joulukuuta 2015

Adoptio / 4. ICSI

Johtuen varmaan osittain siitä, että olen lomalla ja olen lukenut viime päivinä niin paljon kirjoja ja blogeja, alan olla vähän innoissani adoptiosta. Adoptio on pyörinyt mielessämme kylläkin ajatuksen tasolla oikeastaan jo lähes kaksi vuotta, heti sen jälkeen kun saimme huonon diagnoosin lapsettomuusklinikalla. Viimeisen puolen vuoden ajan olemme miettineet adoptiota konkreettisemmin aika paljonkin.

Hoidot näköjään epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen, enkä tiedä jaksanko niitä enää. Mies on valmis lopettamaan hoidot vaikka heti ja siirtymään kokonaan adoptioon, mutta itse mietin vielä, mitä jos seuraava tärppäisikin. Vuorossa olisi kuitenkin jo 4. ICSI. Olisiko siinä enää mitään järkeä? Olen huomannut palstoilta, että suurin osa tulee raskaaksi 1. tai 2. hoidon alkioista. Vaikka samahan se, miten asiat muilla menevät. Muiden hoitotulokset eivät vaikuta omaan lopputulokseen, vaikka saattavatkin joko masentaa tai kannustaa.

Aina kun hoidon lopputulos selviää negatiiviseksi, olen hyvin alakuloinen, kuten täältäkin jutuista voi päätellä. Mutta päätöksiä tässä on tehtävä ja olen mielestäni tehnyt ajatustyötä tässä 3,5 vuoden matkan varrella aika paljon pikkuhiljaa. Olen melkein valmis hyväksymään sen, ettei biologisia lapsia meille suoda. Ajatus onkin kääntymässä sitä kohti, suodaanko meille sitten adoptiolapsia?

Olen lukenut taas pari kirjaa lisää eilisen päivityksen jälkeen. Heli Karhumäen: Lapsi suoraan sydämeeni, jossa on adoptioperheiden tarinoita sekä Kerttu Lähteenmäen: Lapsettomuus, 30 tositarinaa, joka käsittelee lapsettomuustarinoita erilaisilla lopuilla. Olen saanut paljon lisää mietittävää ja virikkeitä. Olen tiivistänyt kirjojen ydinajatuksia miehelleni, joka keskittyy ajatustyön sijasta joulusiivoukseen :) Heh. Alan taas pettymyksen jälkeen uskoa, että tavalla tai toisella, kyllä tämä tästä. Pitää vain käydä omat ajatukset läpi, tehdä edelleen niitä päätöksiä ja uskoa tulevaan! Alkaa kohta jo joulumieltäkin löytyä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti