lauantai 7. toukokuuta 2016

Huono päivä

Tänään on kyllä ollut huono päivä. Ihan voin myöntää sen ilman kaunisteluja. Lapsettomien lauantaita vietän jo neljättä kertaa minun lapsettomuusurallani. Tai en kyllä vietä sitä mitenkään. Esiin kömpinyt ahdistus liittyy varmaankin ihan muihin asioihin kuin tähän päivään. Tai kyllä huominen äitienpäivä rasittaa. Pitää yrittää pysyä poissa Facebookista, jossa kerrotaan mitä suloisempia tapoja, miten lapset ja isät muistavat äitiä. Kaupassakin vilisi miespuolisia valmiskakkupohjien ostajia.

Eniten elämässä rasittaa se ettei mikään muutu. Ja jos muuttuu niin ei ainakaan parempaan päin. Mahdollinen endometrioosi ei ainakaan lisää elämänlaatua. Olen myös vetäytynyt jossain määrin sosiaalisista tapaamisista jälleen. Sekään ei ole positiivinen juttu. Kävin keskustelun näistä asioista tänään kahden ystävän kanssa. Toinen on lapseton ja toisella on vauva, molemmat yrittivät kovasti tukea. Kai on hyvä etten yritä aina esittää pirteää. En vain näe, mikä tähän kaikkeen olisi ratkaisu. On se nyt kumma, jos vuosi toisen jälkeen vietän jotain lapsettomien lauantaita eikä sitä lasta ilmesty minään vuonna kuvioihin. Aina vain sitä samaa.

Pelkään ettei minulla ole kohta yhtään kaveria enää. Kuka jaksaa kuunnella tällaista itsesääliä vuosikausia. Enkä pysty keskittymään kavereideni elämäntilanteeseen juuri nyt. Ryhmäkeskustelut menevät usein niin etten kommentoi niihin mitään. Mitäpä tietäisin oikeanlaisesta vauvansoseesta tai pikkulapsille sopivista kesäkohteista.

Olen purkanut ahdistustani siivoamiseen, on sentään saanut jotain hyödyllistä aikaiseksi. Olen saanut myös purettua pahaa mieltä itkemällä pitkästä aikaa. Juuri pari päivää sitten väitin, etten jaksa enää itkeäkään. No, olin väärässä. Toisaalta itkeminen on ihan puhdistava tapa purkaa ahdistusta.

Vaikka nyt on huono päivä takana, haluaisin edelleen uskoa, että meille on tulossa joku lapsi joskus jostain jollain tavalla. Jopa tässä rasituksen tilassa yritän roikkua kiinni tässä toiveessa. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti