perjantai 2. kesäkuuta 2017

Tilanteita vuoden varrelta

Vaikka aktiivinen raskauden yritys on meillä jo menneen talven lumia ja jotenkin olen saanut itseni kasattua, lapsettomuus korostuu monissa arkitilanteissa edelleen. Aina en ole ihan varma, miten näihin pitäisi reagoida.

Tilanne 1. Olen ystäväni lapsen syntymäpäivillä. En ole kummi enkä sukua ja paikalla on aika vähän porukkaa. Kahvipöydässä sukulaistäti aloittaa keskustelun kanssani kysymällä: onko sinulla lapsia. Vastaan: ei. Tätä seuraa hiljaisuus pöydässä, kukaan ei sano mitään. Ystäväni, joka tietää tilanteemme, ei ole kuulemassa keskustelua, moni muu kylläkin. En tiedä, miten tuota keskustelua pitäisi jatkaa. Täti halusi saada selville varmaan, kuka olen, mitä teen synttäreillä ja keksiä jostain puheenaihetta. Alan selittää jotain ihan käsittämätöntä jostain muusta asiasta. Seuraavina kysymyksinä tulee, mikä minun nimeni on, missä asun, missä käyn töissä ja mistä tunnen synttärisankarin äidin. Lapsikysymys oli kuitenkin tärkein. Se, että joku kysyy, onko minulla lapsia, ei ole loukkaavaa. En vain ole keksinyt, miten keskustelua pitäisi jatkaa. En myöskään tiedä, onko normaalia käydä lasten synttäreillä, jos ei ole sukua eikä kummi, mutta kutsuttuhan minut oli. Tuli vaan vähän outo fiilis.

Tilanne 2. Uudehko työkaveri kysyy, kun olemme kahden, onko minulla lapsia. Vastaan ei, ja jatkan että mies on ja kerron missä asumme. Yritänkö todistaa näillä asioilla jotain, en tiedä. Jotain jatkoa pitää aina keksiä. Tällä noin samanikäisellä työkaverilla ei myöskään ole lapsia. Ehkä sama tilanne kuin meillä. Melkein kerron lapsettomuustaustasta, mutta en sitten kuitenkaan rohkene. Emme tunne vielä niin hyvin. Ehkä uskallan vielä joskus.

Tilanne 3. Olen kummilapseni kanssa hänen kotinsa edessä yhteisellä leikkialueella ulkoilemassa, jossa on paljon hänelle tuttuja lapsia. Ei mene aikaakaan kun eräs lapsi on kysymässä: kuka sä olet? Ennen kuin ehdin vastata, tulee jatkokysymys: oletko sä sellainen lasten varahoitaja? Juu, juurikin sellainen. Oikea hoitaja en tosiaan ole, vain varahoitaja. Lapset ovat oivaltavia yksilöitä.

Tuleva tilanne 4. Kesällä olisi suunnitteilla taas ystäväporukan tapaaminen, tällä kertaa ilman lapsia. Minua pelottaa mennä. Kuinkahan moni on raskaana? En edelleenkään reagoi, kuten haluaisin. Ehkä jätän pippalot väliin. Tai sitten karaisen itseäni, pitää vielä miettiä.

Osa tilanteista tulee niin puskista, että pitäisi etukäteen keksiä jotain järkevänkuuloisia fraaseja, joita hokea. Ainakaan lapsen synttäreillä ei ole asiallista alkaa tilittämään lapsettomuuskriisiään puolitutuille. Näihin tilanteisiin pitäisi keksiä jotain järkevää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti