No ihan ensiksi: meillä on lapsi. Tämä on todella ihmeellinen asia. Saimme vihdoinkin vuosien odotuksen jälkeen aivan ihanan lapsen.
En ole kirjoittanut aikoihin mitään johtuen kahdesta syystä. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut muodostettua tukiverkoston, jolloin en ole kokenut tarvetta enää purkaa tuntojani kirjoittamalla. Ainakaan kirjoittamalla julkisesti. Saatuamme lapsen minulla taas on ollut muutakin tekemistä. Heh. Olen kadonnut kauan kaipaamaani lapsiperhearkeen. Tämä on ihanaa. Olen jättänyt vanhat kirjoitukseni omaksi ilokseni, jotta en unohda.
Tulin kirjoittamaan tämän postauksen, vaikka ei täällä varmaan kukaan enää käy kurkkaamassa. Enhän ole kirjoittanut varmaan vuoteen mitään. Enkä pariin vuoteen juurikaan.
Miltä äitiys tuntuu? Aivan ihanalta, joskus stressaavalta, mutta enimmäkseen olen tosi pirteä, positiivinen ja energinen. Saan vihdoin tehdä sitä, mistä olen haaveillut. Toki on huonoja hetkiä ja päiviä, mutta ne unohtuvat nopeasti. Ehkä tämä on alkuhuumaa, en tiedä.
Miltä vuosien lapsettomuus tuntuu nyt? Enimmäkseen ei miltään. Minut oli adoptioprosessin myötä pakotettu käymään kaikki tunteet läpi. Luulen, että tämän ansioista luurankoja ei ole jäänyt komeroon. Olen niin onnellinen, että saimme juuri tämän lapsen. Menetetyt vuodet eivät enää harmita.
Pääsemme viettämään ensimmäistä lapsijoulua yhdessä. Tätä odotan. Tämä blogi hiljenee entisestään nyt. Kirjoittaminen on vaihtunut muihin aktiviteetteihin. Eipä mulla muuta :)
Mukavaa joulua kaikille!
